Taiga Doo's Arctic Howl "Arttu"

10.2.2005 - 6.4.2006 parvoon





Artun muistolle.

Satumetsän laidalla oli portti. Se oli pieni portti, pienin kaikista. Niin
vihreä se portti oli ja täynnä pieniä kirsikankukkia. Siitä mahtui kulkemaan
läpi vain harvassa ja yksitellen. Se oli taivaan portti pois Satumetsästä. Ja
sen portin läpi kulkivat kerran kaikki koirat, niin rauhallisena mieleltään,
kevyesti askeltaen. Portin takana oli ikuinen meri ja suuremmat metsät. Se oli
uusi kaunis maailma, satujen koirataivas. Kerran iltana rauhaisana, portin
luokse kulki koira. Ei vanha iältänsä, mutta uupunut voimiltansa. Rauhallisena
se kulki, kulki ikuisuuden portille niin pienelle portille, josta läpi
kuljettiin vain yksin. Näki valon ja ihastui siihen, niin kauniilta valo näytti.
Olisi valon ottanut kiinni, mutta se paistoi portin toisella puolella. Niin
askeleen rohkean otti lähemmäs. Niin kuin tähdeksi olisi syntynyt, pieni koira,
se muuttui kevyeksi aivan, niin onnelliseksi se itsensä tunsi. Valo kaunis teki
sen taas nuoreksi ja rohkeaksi. Se istui katsomaan, odottamaan seuraavaa
kulkijaa. Niin on koirani mennyt siitä portista… Kauniimmalla puolen ne vapaana
juoksentelevat. Miksi suren, miksi itken niin paljon? Koirani on rauhallinen ja
tyyni. Sen on hyvä olla.

-tuntematon-


Muistokirjoitukseni Artulle kasvattajana.
-Saara




Tässä ihana kuva Artusta ja Neasta, eli
parhaista kaveruksista. Missä Nea oli,
siellä oli myös Arttu, aina
suojelemassa ja vahtimassa kaveriaan...
-Maarit